Tarhurin taudinkuva

Harrastushan on jotain kivaa, mukavaa, rentouttavaa ja voimia antavaa. Se saa sinut voimaan paremmin ja ajan kulu unohtuu, kun saa viettää aikaa itselle mukavan asian parissa. Parhaimmillaan syntyy oikea flow; jes, jotain hienoa.

Tulipa mieleen, että tarhureille viime viikot ovat ollet varmaan jotain muutakin. Muutama lomapäivä kului tietysti ulkosalla, niin kuin asiaan kuuluu. Maailma (siis puutarha) täytyy saada valmiiksi (siis niiden normaaleiden kevätkunnostusten lisäksi kaikki koko talven aikana muhineet suunnitelmat ja ajatukset täytäntöön). Noille päiville sattui tietysti odottamattamaton helle, mikä toi uusia muuttujia matkaan.

Tässä siis loman saldo epikriisinä (suomennettuna, ei latinaa):
– Palovammoja niskassa ja käsivarsissa. Potilas ei ole ymmärtänyt suojautua riittävästi voimakkaalta auringonvalolta.  Päätynyt aurinkovoiteiden käyttöön vasta kuumotuksen havaittuaan.
– Useampana päivänä havaittavissa kipua alaselässä ja sen rasittumista. Potilas on pyrkinyt lievittämään oireita iltaisin lepäämällä hetken kovalla lattialla selällään. Tilanne tällöin jonkin verran helpottunut. Lepotaukoja päivän kuluessa ei kuitenkaan ole ollut riittävästi.
– Painavien taakkojen, lähinnä kivien ja multasäkkien, kantaminen on saanut aikaan tilapäistä voimattomuutta.
– Psyykkisiä oireista, lähinnä ajoittaisesta turhautumista. Syynä oman tulkinnan mukaan mm. vuohenputki, juolavehnä, voikukka ja savimaa. Havaittavissa myös tiettyä hajamielisyyttä; tutkimukset vahvistivat, että päässä surraa samaan aikaan liikaa erilaisa suunnitelmia ja ajatuksia. Vaikeuksia keskittyä yhteen asiaan, kun havaitsee eri puolilla pihaa tekemättömiä töitä, saa uusia ideoita tai rientää valokuvaamaan kukkaan puhjennutta uutta kasvia.
– Esteettisiä haittoja; pääasiassa jaloissa, mutta myös muissa kehon osissa ilmenee kutiavia, punaisia läikkiä. Aiheuttajana jonkin, erityisesti iltaisin esiintyvä hyönteislaji. Oireita on lääkitty voiteilla, mutta toistaiseksi melko huonoin tuloksin.  Esteettisiä haittoja lienee myös ns. työmiehen kädet (multaa kynsien alla, katkenneita kynsiä, naarmuja) sekä jalat (groksit työkenkinä puutarhassa eivät ehkä ole keikkein järkevimmät, mutta kun on kesä ja helle…).
– Ajatus lottovoitosta ja sen suomista mahdollisuuksista puutarhassa on alkanut ajoittain kiusaamaan potilasta, vaikka todellisuudessa hän ei ole harrastanut uhkapelejä sitten nuoruusvuosien.

Kaiken kaikkiaan siis vakava ja monialainen taudinkuva, joka puhkeaa yleensä aina keväisin. Suurimman osan oireista olisi voinut välttää vähän fiksummalla käytöksellä, mutta ”mihinkäs sitä koira karvoistaan pääsisi”. Kenellä viiraa mistäkin ja mitä näitä nyt on…

Mut on tää vaan niin maaliman hauskaa!:)
Mukavaa kuopsutusviikkoa, kaikesta huolimatta.

Kohti odotuksia ja niiden yli – puutarha heräsi

Nyt se on sitten sitä vaille, että pääsee tekemään jo ensimmäisen kuvallisen päivitykierroksen pihamaalle. Kun pitkä (siltä ainakin tuntui) ja pimeä talvei on nyt ohi, niin sitä löytää itsensä joka ilta kiertelemässä pihamaata, vaikka ei aina ehtisi siellä mitään kummallista tekemääsnkään. Kevät on siitä ihanaa, että aina löytyy uutta ja erilaista. Tässä tämän päivän kuvallinen päivitys Herrankukkaron pihamaalta.

Elävää elämää

Pihalta löytyy kesäisin paljon erilaisia eläväisiä olentoja, eniten perhosia. Tänäänkin bongasin jo ikkunasta sitruunaperhosen. Ollessani kukkapenkissä kuvaamassa krookuksia kaverikseni tuli kuitenkin yhtäkkiä ampiainen. Turkki keltaisena siitepölystä se teki tuttavuutta kukkien kanssa. Kroookus oli juuri sopivan kokoinen, että ampiainen sujahti sujuvasti sen syleilyyn. Tuntuipa todella kesältä. 

Krookus on kevään airut monella pihalla. Tuo väriä silloin, kun oikein mikään muu ei vielä tunnu miltään.

Selviytymisen kiikkulaudalla

Koska en omista kellaria tms. sopivaa säilytystilaa aroille kukille talven pakkasten ajaksi, ne joutuvat selviämään siitäkin. Tai siis yrittää selvitä. Toinen syy tähän on varmaan laiskuus eli en yleensä edes hanki kasveja, joiden mukulat ohjeistetaan kaivamaan syksyllä ylös maasta tai kiikuttamaan kukkapotteja viileään ja valoisaan paikkaan tms. Mutta sitten on näitä kiikun kaakun… Näitä kokeiluja on päätynyt minunkin pihalle.
Murattien elämä pihalla alkoi, kun työkaveri aikoi syksyllä nakata kesäistutukset roskiin. Pyysin muratit itselleni koeistutuksiin. Yksi päätyi rannan kärhöpenkkiin, toinen terassin kivijalan kulmaukseen ja kolmas varmuuden vuoksi lasikuistiin. Nyt kaksi talvea on ohi ja kaikki kolme näyttäisivät olevan elossa. Jossakin vanhassa sananlaskussa sanotaan, että muratti on murheen kukka, mutta mie tykkään!

Toinen aivan uusi kokeilu viime talvelta on hortensia ja nimenomaan tuo perinteinen terassiversio. Syyshortensia on kukkapenkissä ja voi hyvin. Sen rinnalle pääsi siis syksyllä muutama terassihortensia, kun en raaskinut niitä poiskaan syksyllä heittää. Olin kyllä melko varma, että tästä ei nyt hyvä seuraa, mutta yllätyksekseni löysin ainakin toisesta pientä elonmerkkiä. Jes, toivottavasti se jaksaa nousta ja kukkia.

Pienikin riittää

Keväällä tuntuu, että pienikin on jotenkin erityisen kaunista ja sykähdyttävää. Sen vakia varmaan pikkukukat aloittavatkin näin keväällä, etteivät jää isompien ja näyttävämpien jalkoihin. 
Kumarru siis aivan lähelle, hidasta ja pysähdy; kauneus ja herkkyys kun ei välttämättä avaudu ohi kiirehtiessä. Lumoudutaan pienestä. 

Näsiä löytyi edellisen kodin pihamaalta ilman, että olin sitä sinne istuttanut. Se on yksi niistä kasveista, jotka tulivat mukaan myös uuden kodin puutarhaan. Myrkyllinen, mutta niin hienostuneen kaunis. Yksi ensimmäisiä kukkijoita ainakin tällä pihalla.

 Silmuja ja nuppuja

 

 Nyt siis puutarha on täynnä nuppuja ja pieniä silmuja. Ja niiden kasvien osalta, jotka vielä uinailevat talviasennossa ilmassa on odotusta ja jännitystä. Onko syksyllä ostettu nietospensas vielä voimissaan? Entä viiniköynnös? Varmasti pettymyksiäkin on tulossa. Tätä odotellessa

Raparperi, puutarhan ensimmäisiä elonmerkkejä.
Hevoskastanjan silmut ovat aika mahtavia ennen lehtien puhkeamista.
Monet kasvit näyttävät vielä enemmän risukasoilta, niin että välillä on usko koetuksella kukkaloistosta.

Pihan lisäksi sisällä vihertää nyt jotenkin erityisesti, kun monenlaiset siemenet on päässyt multaan ja suurin osa siis itänytkin. Taimia on kuistissa ja pöydillä aina pelargonioista vesimelooneihin.
Puuhaa tiedossa, mutta tätähän sitä on odotettu…

 Ps. Nyt tarvitsisin tunnistusapua. Mikä on tuo ihana kukka ensimmäisessä kuvassa? Ei sinivuokko eikä valkovuokka vaan….?