Kukkaihmisen tuntomerkit


Oletko sinäkin kukka- tai puutarhaihminen? Sen tietysti huomaa helposti pihalta tai parvekkeelta, se tuoksuu ja näkyy kauas. Sen huomaa ostoskärrystäsi erityisesti keväällä. Multa- ja siemenpusseja sujahtaa huomaamatta kärryyn ruokaostosten joukkoon. Sen huomaa postilaatikosta, minne tipahtelee aika ajoin erilaisia puutarha- ja siemenkuvastoja sekä puutarhalehtiä. Pyykkinarulla kuivuu erilaisia puutarhahanskoja, jos ne eivät sitten ole kaikki kylvetty ympäri pihaa (eli unohtuneet aina sinne, missä edellinen homma on jokin pakottavan syyn takia keskeytynyt). Kauhtuneet vaatteet eivät päädy roskiin tai keltaiseen keräyslaatikkoon, sillä niitähän voi vielä hyvin käyttää puutarhahommissa.

Sitten vielä tietysti vielä nämä perinteiset purkkien keräämiset, ”jos vaikka niitä taimia ensi keväänä tulee kasvatettua”. Tai puoli sukua kantaa sinulle erilaista kippoa, kuppia, nauhaa ja askartelutarviketta, ”kun sinä askartelet kaikenlaista, niin sinulla on varmaan käyttöä näille”. Tästä tietysti seuraa kaappien ja varastojen pullistelua, mutta se on sitten jo toisen jorinan aihe.

Netti ja facebook ovat tuoneet ihan uuden ulottuvuuden puutarha- ja kukkaharrastajalle. Kavereita löytyy nyt ryhmästä jos toisestakin. Yhdessä kaivataan kollektiivisesti kevättä kesäisten puutarhakuvien myötä. Netissä kyselläään kasvien hoito-ohjeita, vaihdetaan siemeniä ja annetaan vertaistukea muille vihertautiin sairastuneille; sillä alkaa olla siis jo terveydellistä sekä taloudellista merkitystä. 

Mutta huomasinpa kotoa vielä jotain muutakin. Eläviä kukkia ja kasveja löytyy tietysti sisältäkin, mutta paljon muutakin. Tapeteissa on kukkia ja puunrunkoja useammassakin huoneessa. Patalapuissa, valokuvista teetetyissä tauluissa, ryijyssä ja verhoissa on luontokuvia. Maljassa on käpyjä, toisessa kiviä. Seiniltä ja huuvan reunalta löytyy itse tehtyjä kuivakukkakransseja. Käkkyröitä oksia on maljakossa jos toisessakin. Jopa ruokailutilan valaisimesta löysin kaisla- aiheita ja yksi varjostin on tehty suodatinpussiruusuista.


Onko niin, että on jokin kummallinen geeni, joka on ohjannut valitsemaan noita sisustuselementtejä? Miellyttääkö silmää automaattisesti tietynlaiset asiat? Tapettivalinnoista tosin vastaavat talon edelliset asukkaat, mutta valittiinko talokin sisustuksen ja puutarhan perusteella?

 Olisikohan tässä tieteellisen tutkimuksen paikka?

Kevättä kohti


Aurinko, mikä ihana valoilmiö. Nyt täällä etelässäkin hohtavat valkoiset hanget ja timantit loistavat sen pinnalla. On hyvä aikaa unelmoida keväästä; useinhan jonkin odottaminen ja suunnittelu on juuri sitä parasta. Mitä kaikkea sitä uinuukaan puutarhassa ja luonnossa lepotilassa? Selviävätkö uudet ja vanhat istutukset talvesta? Mitä istuttaisi puutarhan vapaisiin kohtiin? Entä parvekeruukkuihin? Vai keskittyisikö tänä vuonna ihan vaan teeaineksien keräilyyn ja kuivakukkiin?
Itse olen sen verran kokeileva ja huoleton tarhuri, että järjestelmällisempiä varmasti hirvittää. Siirtelen kasveja paikasta toiseen, hyötykasveja on kukkien seassa siellä täällä, luonnonkasveja siirtyy ostettujen joukkoon ja yleensäkin asioita tehdään vähän ”tämä saattaisi näyttää hyvältä” – asenteella.  Sitten on käynnissä talven aikana vähän uhkearohkeampiakin juttuja puutarhassa; omena-, kirsikka- eikä päärynäpuun ympärillä ole verkkoja, eihän puput vierailleet aterioimassa viimekään talvena. Muratit selvisivät viime talvenakin ulkona, eiköhän nytkin…
Kylvö- osastolla siemenet odottavat vielä kotona pusseissa tai kaupassa. Tomaattien osalta on suunnitelmissa toimia kuten viime keväänäkin eli viipaleita multaan. Jotain on kuitenkin jo tehty; jääkaapista löytyi muutama itänyt peruna ja koska en raaskinut niitä kompostoriämpäriin heittää, päätyivät ne piharuukuun. Nyt meillä on siis perunat jo kuistissa taimella; saa nähdä tuliko siitä hyöty- vai viherkasvi. Viereissä lasipurkissa odottaa kevättä ja puutarhaan istutusta lokakuun lopulla pihalta maljakkoon otetut komeamaksaruohot. Juuret ovat jo aika komeita…

Potut kasvaa, tai sitten ei….
Nuotiopaikka näyttää vielä tattimetsältä.

Samalla kokeilevalla asenteella kuin rakennan puutarhaa teen myös asetelmia kukista ja luonnonmateriaaleista. Tähän aikaan niiden osalta on vielä tyydyttävä vanhojen muisteluun tai kimppujen tekemiseen ostokukista. Kukkasidonta – harrastus alkoi aikanaan yli 30 vuotta sitten kilpailemalla ja luonnonkukilla ja sitä on täydennetty opinnoillakin, mutta aina löytyy uutta ja ihmeellistä.
Tervetuloa siis mukaan ihmettelemään, oppimaan ja lumoutumaan yhdessä. Kevättä ja vihreää kohti!