Matkalla puutarhan mukana

Kesä.
Nurkan takana,
mutta kuitenkin niin kaukana.
Miljoonien auringonsäteiden
ja tuhansien vesipisaroiden päässä.

Tarhurin mieli
on vuoroin
toiveikas, masentunut, odottava ja epätoivoinen.
Onko lumesta, jäästä ja pakkasesta
tullut jo viholliseni?

Sormet ovat alkaneet vihertää.
Tauti etenee,
kalenterin mukaan,
ei sääennusteiden.
Tuska lisääntyy,
yhdessä odotuksen kanssa.

Tuo odotus ja tuska hioo
minua kuin vesi kiveä.
Mikään ei syntynyt,
silloin kuin piti.
Mikään ei kasvanut,
siellä missä odotin.
Mikään ei kuollut,
kun sitä toivoin.
Mikään vuosi ei sujunut,
niin kuin minä olin sen kirjoittanut.

Mutta ehkä juuri siksi,
puutarha on jotain ihanaa ja
odottamatonta.
Opettavasista ja salaperäistä.
Löydät matkallasi toiveikkuutta ja pitkämielisyyttä. 

   

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s