Positivistin elämää


Kun kevään aurinko paistaa, on helppo olla positiivinen. Kevään ja kesänkin suhteen. Kyllä se kesä sieltä tulee ja on takuulla lämpimämpi ja aurinkoisempi kuin viime vuonna. Johan se on tilastollinen tosiasia, että kahta kylmää ja sateista kesää ei voi olla peräkkäin. Itse asiassa kaikki puutarhaharrastajat taitavat olla positivisteja, sillä niin usein jokin menee pieleen (eli ei niin kuin minä suunnittelin). Kun ummistan silmät vielä tähän aikaan vuodesta näen vain värikkäitä, notkuvia marjaterttuja, silkkisen vihreitä nurmikoita ja kukoistavia kukkapenkkejä ilman rikkaruohoja. Tomaateista tulee ihanan mehukkaita, perunoissa ei ole sen paremmin rupia kuin ruttoakaan ja uutuuksien kokeilu ei olisi voinut onnistua paremmin.

No, onneksi ihmisen, ja erityisesti puutarhurin, muisti on lyhyt. Viime vuoden murheet ja työmäärä on unohdettu. Tervetuloa siis ihana, lämmin ja aurinkoinen kesä. On aika paitsi unelmoida, myös suunnitella uutta.

Tämä positivismi tuottaa minulle myös muita seurauksia. Tekee mieli kasvattaa jotakin, joka ei välttämättä näillä leveysasteilla menesty tai ehdi kasvattaa hedelmiä. Kaikenlaiset siemenet suorastaan huutavat päästä kosteaan mullan syleilyyn. Nyt kuppeihin ovat päätyneet jo myskikurpitsan ja vesimelonin siemenet, ei pussista vaan ihan ”luomuna”. Poika kun rakastaa yli kaiken vesimelonia, niin olisihan se valtaisa säästökin, kun vesimeloniviljelmä tuottaisi koko kesän komeita hedelmiä. Ei ole aavistustakaan, kuinka tässä käy ilman kasvihuonetta, mutta jos oikein huonosti, niin tuloksena on kuitenkin ehkä maanpeitekasvi.

Odotellaan…
Jotain jo useamman vuoden kokeiltuakin puutarhasta löytyy. Ehkä viiniköynnökset eivät täällä Etelä-Suomessa ole enää niinkään eksoottisia taivasalla, mutta minulle ne olivat uusi tuttavuus, joiden kanssa on nyt kaksi kesää opeteltu elämään. Ensimmäisenä kesänä muuton jälkeen ei tullut minkäänlaisia rypäleitä, vain jättimäisiä lehtiä ja paljon. Viime kesänä, sateen ja kylmän keskellä, sitten kypsyi sangollinen rypäleitä. Nyt olin jo antanut valistaa itseäni sen verran, että karsin lehtiä köynnöksestä pitkin kesää. Näin rypäleet saivat edes ne muutamat harvat auringonsäteet, mitä tarjolla oli. Ensi kesän runsasta rypälesatoa siis odotellessa…

Ensimmäistä kertaa maijaan pääsi rypäleitä.
Sato ei ollut suuren suuri, mutta toivottavasti laatu korvaa määrän.

  

Sateisena syyspäivänä korjattua satoa.


Tänään pöydälle oli ilmestynyt kuivakukkakimpusta kaksi ihanaa hortensian pikku kukkaa. Ensi kerralla taidammekin kurkistaa kuivakukkien ihmeelliseen maailmaan. Itse asiassa ne ovatkin nyt ajankohtaisia, jos niitä on aikonut itse kasvattaa siemenestä asti. 
  

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s